Elinkeinojen tukeminen harvaan asutulla maaseudulla: tukea vai torjuntaa – pohdittavaa tulevalle kaudelle

Haasteista huolimatta löytyy sekä yrityksiä että uusia mahdollisuuksia yrittäjyydelle. Sopivatko nämä mahdollisuudet ja rahoitusvälineiden säännöt toisilleen vai käykö niin, että hyvästä halusta huolimatta innokas yrittäjä joudutaankin tuen sijaan torjumaan?

Luonto- ja aktiviteettimatkailu kasvaa vauhdilla, samoin kiinnostus villiyrttejä ja muita luonnontuotteita kohtaan. Molemmissa yritystoiminta alkaa usein pienimuotoisena tai kausiluonteisena, mutta osa-aikaisen yrittäjyyden tukeminen ei ole mahdollista.

Tietoverkot ja sosiaalinen media ovat tuoneet kaukaiset markkinat lähemmäs ja edullisesti saavutettaviksi perinteisillekin yrityksille samalla kun paikasta riippumaton yrittäjyys yleistyy. Valokuitu kuitenkin puuttuu vielä monin paikoin. Kaivataan ratkaisuja, kuinka nopeat yhteydet saadaan myös sinne, jossa asukkaat ja yritykset ovat luonnon keskellä ilman keskittymiä.

Vaikka väestön ikääntyminen on maaseudulla uhka, luo se samalla mahdollisuuksia ja kysyntää uusille palveluyrityksille. Palveluja tarvitsevat myös monipaikkaiset ja kausiasukkaat, joita on yhä enemmän ja pitempinä jaksoina. Tarvittavien palvelujen kirjo on laaja hoivasta hyvinvointiin ja kuntoutukseen, erilaisiin kuljetuksiin ihmisistä ruokaan, nuohoukseen, sähkö- ja putkiasentajille. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Paikalliset palvelut eivät kuitenkaan pääsääntöisesti kuulu tuettaviin yrityksiin, tulkinnan tiukkuus vaihtelee eri puolilla maata. Yhtenä syynä on pelko kilpailun vääristämisestä. Voisi kuitenkin pohtia, voiko muutamien tuhansien eurojen tuki oikeasti vääristää kilpailua?

Biotalous kasvaa, metsien käyttö lisääntyy, tuulipuistoja syntyy, navettakoko suurenee, biojalostamoja rakennetaan. Nämä kasvattavat erilaisten urakointipalvelujen tarvetta esimerkkeinä metsäteiden auki- ja kunnossapito ja yksityistieverkoston tarpeet. Koneurakointi ei kuitenkaan ole tukikelpoista. Myös huoltopalveluille on kasvavaa tarvetta. Molemmat ovat usein paikallisia palveluja ja jälleen törmätään siihen, ettei paikallisia palveluja pääsääntöisesti tueta. Ne ovat kuitenkin tärkeitä asukkaiden ja elinvoiman kannalta sekä ehkäisevät rahojen valumista alueelta pois. Näiden alojen yrittäjät ovat usein nuoria miehiä, niitä nuoria aikuisia, joita maaseutu kovasti kaipaa ja kipeästi tarvitsee. Jotta emme menettäisi aktiivista väestöä kaupunkien hyvin vetäville palkkatyömarkkinoille, heille pitäisi olla tarjota tueksi muutakin kuin kauniita sanoja.

Yrittäjyysmahdollisuuksia löytyy myös hoiva-alan eri sektoreilta. Hoivayritykset sopivat oikein hyvin maaseudulle, josta löytyy esimerkiksi tyhjilleen jääneitä kouluja, leirikeskuksia ja muita rakennuksia toimitiloiksi. Kun luonto vielä lisäksi on tutkitusti hyvä hoitaja, tämä mahdollisuus olisi syytä hyödyntää. Työllistävänä alana se toisi maaseudulle uusia asukkaita. Hoiva-alan yrityksiä ei suositella tuettaviksi, koska niiden pääasiallinen asiakas on julkinen sektori. Yhtä aikaa mietitään valtion laitosten hajasijoittamista pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen. Voisiko hoiva-alan yritysten tukemiseen ottaa uuden näkökulman: hajasijoitetaan hoiva-alan työpaikkoja kaupungeista maalle?

Maaseudulla on paljon kylätaloja, usein entisiä kouluja, joissa on tilaa monenlaiseen toimintaan. Kyläyhdistyksille suurten rakennusten ylläpito aiheuttaa hankaluuksia ja ne kaipaavat tuloja voidakseen säilyttää yhteiset kokoontumis- ja harrastustilat. Samaan aikaan yrittäjyyttä suunnitteleva voi kaivata vuokratiloja joko kokeillakseen yritystoimintaa tai pitempiaikaisiksi toimitiloiksi tai pop up-tiloiksi. Yrittäjän ja kyläyhdistyksen tarpeet kohtaavat, kaikki hyvin? Tämä voi yllättäen estää kylätalon lämpö- tai muun remontin. Yleishyödyllistä tukea ei myönnetä niiden tilojen osalta, joissa on yritystoimintaa. Kun niiden tilojen osuus vähennetään kylätalon tukikelpoisesta remonttibudjetista, ei yhdistykselle enää välttämättä jää mahdollisuutta toteuttaa remonttia omarahoitusosuuden kasvaessa liian suureksi. Tulkinnat tämän asian suhteen vaihtelevat eri puolilla maata. Toivottavasti tulevalla kaudella kylätalon korjauksiin saa yksiselitteisesti tukea silloinkin, kun osa siitä on yrityskäytössä parantamassa kylän palveluja ja elinvoimaisuutta.

Tässä vielä listan muodossa lisää toiveita pohdittavaksi tulevalle ohjelmakaudelle:

Voisiko olla:

• Matalammat aidat rahastojen välillä? Esim. lähiruokahankkeissa kala-alan yrityksiä mukana?

• Yritysidean kokeiluun rahoitusta ennen varsinaisen yrityksen perustamista?

• Yhdistysten tuottamat palvelut tukikelpoisiksi? Täyttävät palveluaukkoja, joihin ei kaupallista ratkaisua löydy, työllistävät ja luovat pohjaa yritystoiminnalle

• Yritysryhmähankkeiden hallinnointiosioon 100 %:n rahoitus?

• Yritysryhmässä mukana myös yhdistys? Tai yritys kaupungista?

• Uuden yrityksen asiantuntijapalvelutarpeisiin perustamistukea, vaikka yrittäjällä olisi aiempaa yrittäjäkokemusta?

• Teemahanke myös yrityksille?

• Tukea pienimuotoiselle maataloudelle?

• Harvaan asutun maaseudun yrittäjälle kertaluonteinen rahoitus korkeakouluharjoittelijan palkkaamiseen?

Ohjelmakauden 2023 – 2027 tukivälineitä ollaan parhaillaan valmistelemassa maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Uskon ja tiedän, että moni asia menee jälleen eteenpäin ja jo nykyisellään hyvistä rahoitusvälineistä on tulossa entistäkin parempia. Harvaan asutulle maaseudulle voikin siten hyvillä mielin antaa myönteisen sääennustuksen: odotettavissa auringonpaistetta ja kohtalaista myötätuulta.