Hyvinvointialueet tulevat – mikä muuttuu henkilöliikennekuljetuksissa?

Maaseutupolitiikka, TUUMA-verkosto

Hyvinvointialueiden perustaminen siirtää lakisääteisiä tehtäviä kunnilta hyvinvointialueille. Mukana siirtyy myös henkilöliikennekuljetuksia. Näiden organisoiminen hyvinvointialueilla toteutuu joko vallinneiden tai mahdollisten uusien toimintatapojen mukaan. Vielä on epäselvää, voivatko tähän mennessä kehittyneet yhteistyömallit jatkua kuntien ja kuntayhtymien organisoimien kuljetuksien kanssa.

Julkiset henkilökuljetukset olivat erityisesti ennen koronapandemiaa melko säännöllisesti otsikoissa. Suurin ”pompsi” näkyvyyteen kehittyi vuonna 2018 voimaantulleen liikennepalvelulain myötä, kun uusiksi menivät esimerkiksi taksimarkkinoiden toiminta ja Kela-tuettujen matkojen organisointi. Vuonna 2020 käynnistynyt pandemia mullisti henkilöliikenteen monin tavoin. Siten ainakin allekirjoittaneen on yllättänyt se, miten vähän mediassa on puhuttu hyvinvointialueiden myötä hallinnollisesti muuttuvista henkilökuljetuksista.

Osa siirtyy, osa jää kuntiin

Tiivistetysti sanoen kunnilta hyvinvointialueille siirtyviä henkilöliikenteen kuljetuksia ovat:

  • sosiaalihuoltolain mukaiset matkat (SHL),
  • vammaispalvelulain mukaiset matkat (VPL) sekä
  • kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain kuljetussäädöksien tehtävät.

Kunnille jäävät

  • perusopetuksen koululaiskuljetukset ja 
  • avoin joukkoliikenne.

Hyvinvointialueille kuuluu vuoden 2024 alusta lähtien ensihoidon matkojen rahoitus- ja järjestämisvastuu. Lisäksi vuosien 2025–2027 aikana hyvinvointialueille siirtyy Kela-korvattavien matkojen järjestämisvastuu sekä matkakorvausten rahoitusvastuu (edellyttää lakimuutosta).

Monissa maaseutukunnissa on saattanut olla tarjolla palveluliikennettä, joka on räätälöity palvelemaan erityisesti iäkkäitä ja hitaasti liikkuvia. Näiden kuljetusten osalta kunnat ja hyvinvointialueet neuvottelevat tulevaisuuden mahdollisesta tarjonnasta, kustannustenjaosta ja organisointimalleista.

Kaikissa henkilökuljetuksissa yhteistyömallien rakentaminen hyvinvointialueiden ja kuntien välille olisi toivottavaa erityisesti julkistalouden, loogisempien palvelukokonaisuuksien sekä liikenteen päästöjen vähentämisen näkökulmasta. Tällä hetkellä on epäselvää, mahdollistaako hankintalainsäädökset sujuvan yhteistyön hankinnoissa.

Pahimmillaan jo toimivat yhteistoiminnat eivät jatkuisi, vaan palattaisiin osittain ajassa taaksepäin siihen, että eri julkisyksiköt hankkisivat vain omat hankintansa. Uhkana tässä tulevaisuuskuvassa on muun muassa kulujen nousu, kaluston matalampi täyttöaste tai kustannussyistä palvelun päättyminen.

Kuntalaisen näkökulmasta muutoksia luvassa asteikolla ”kaikki jatkuu entisellään – paljon asioita uusiksi”

Miten nämä muutokset näkyvät maaseudun asukkaiden arjessa? Vastaus vaihtelee hyvinvointialueittain ja joskus jopa hyvinvointialueen sisällä. Muutoksiin vaikuttaa se, miten kuljetukset on tähän mennessä organisoitu kunnassa ja millainen organisointitapa on käytössä jatkossa hyvinvointialueella. Muutos voi näkyä esimerkiksi siinä, miten kuljetuksen voi tilata, minkä verran organisoinnissa hyödynnetään digitaalisuutta sekä millaiset ohjeistukset ja normit säätelevät käytännön toimintaa henkilökuljetuksissa.

Ohjeistukset ja normit vaikuttavat esimerkiksi mihin mennessä tarvitsemansa matkat pitää tilata, millainen vaihteluväli on taksin saapumisajassa, kuinka suuri omarahoitusosuus matkoilla on sekä miten omarahoitusosuudet voi maksaa. Näissä toimintatavoissa on ollut vaihtelua kunnittain. Siksi hyvinvointialueen valittua toimintatapansa voi syntyä tilanne, että osalle hyvinvointialueen asiakkaista käyttöön tulevat toimintatavat ovat entuudestaan tuttuja ja osalle asiakkaista osittain tai täysin uusia.

Nämä kuljetukset ovat olleet maaseudun henkilökuljetuksien kehittämisen runko, toivottavasti jatkossakin

Kunnilta hyvinvointialueille siirtyvät kuljetukset ovat tähän mennessä olleet useilla alueilla sellainen runko, jonka varassa on tehty maaseudun liikennepalveluiden kehitystyötä. Näihin on liitetty yhteistyö muun muassa koulukuljetusten ja mahdollisesti ELY:n organisoimien kuljetusten kanssa. Olisi suuri menetys, jos byrokratian vuoksi yhteistyö joutuisi tauolle, vähenisi tai loppuisi. Kela-kuljetusten siirtyminen hyvinvointialueille vuodesta 2025 eteenpäin tuovat niin suuren kehittämismahdollisuuden maaseudun kuljetuksiin, ettei sellaista ole hetkeen, jos koskaan nähty.

Kuljetuksien yhdistelyllä voidaan siis säilyttää tai parantaa maaseudun liikennepalveluita, investoida vähäpäästöisempään kuljetuskalustoon, mahdollistaa toimivampia kokonaisuuksia kuljetusyrittäjälle sekä antaa välineitä tarttua kustannusten nousuun. Toivottavasti nämä mahdollisuudet nähdään hyvinvointialueilla sekä mahdollistetaan juridisesti sujuvasti.

Lähteet:

Kirjoittaja

Kirjoittaja toimii maaseutupolitiikan Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseudulla (TUUMA) -verkoston liikenteen erityisasiantuntijana.