Ilmiönä digisyrjäytyminen

Yhteiskuntamme etenee kiihtyvällä vauhdilla kohti digitaalista maailmaa. Esimerkiksi pankki- ja vakuutusasioita on lähes mahdotonta hoitaa vanhaan malliin asioimalla konttorissa. Suurin osa julkisista palveluista on siirretty pääosin verkkoon tai puhelinpalveluksi, jossa joutuu usein jonottamaan ja palvelua saadakseen tekemään valintoja puhelimen näppäimistöllä. Jonottaminen usein kestää ja maksaa. Lähimmät fyysiset asiakaspalvelupisteet saattavat sijaita kymmenien, jopa satojen kilometrien päässä. Tällä hetkellä puhutaan SOTE-palveluiden digitalisoinnista, jopa digitaalisista hoitopoluista. Digisyrjäytyneitä ja osaa digitaitoisistakin puheet pelottavat.

Digitukea tarjotaan - juurisyyt unohdettu

Kaikki eivät pysy muutoksessa mukana. Digisyrjäytyneitä tai -syrjäytettyjä on Suomessa lähes miljoona. Ratkaisuksi on julkisen sektorin taholta esitetty digitukea, johon on osoitettu merkittävä määrä julkisin varoin tuettuja hankkeita. Tuen tarjoajaksi on valjastettu kuntia, kirjastoja sekä järjestöjä ja vapaaehtoisia. Mutta miten digituen tarjoaminen ratkaistaan pienissä, harvaan asutun maaseudun kunnissa, joissa väestö on ikääntynyttä ja asuu pääosin haja-asutusalueella? Kuntien resurssit ovat usein riittämättömät ja palvelupisteitä on vain kuntataajamissa. Myös yhdistys- ja vapaaehtoistoimijoita digituen antajiksi ja mentoreiksi saattaa olla haastavaa löytää. Julkista liikennettä ei juurikaan ole ja ikääntymisen myötä autottomia on paljon.

Digituki ei ole ratkaisu niiden osalta, jotka ovat tavalla tai toisella ”syrjäytettyjä” digitaalisista palveluista. Tuki ei ratkaise yhteyksien tai laitteiden puuttumista, taloudellisia haasteita, vamman tuottamia rajoitteita tai muita juurisyitä, joita ei digitalisaatiohuumassa ole tunnistettu. Kun näitä ei ole tunnistettu, ei ole pohdittu ratkaisujakaan. Ratkaisut voivat olla kuitenkin yksinkertaisia ja helposti toteutettavia. Kun juurisyyt on selvitetty ja ratkaistu, digituen avulla voidaan kehittää osaamista ja taitoja.

Vesanto tunnisti omat juurisyynsä 

Digitaalisissa palveluissa tarvitaan hyvin usein vahvaa tunnistautumista, johon tarvitaan pankkitunnuksia. Vesannon kunnassa havaittiin, että pankkitunnusten hankkimisen esteenä oli usein henkilökortin tai passin puuttuminen. Digitukeakaan ei voitu antaa asiakkaille, joilta tunnukset puuttuivat. Valokuvaamon ja poliisilaitoksen kaukainen sijainti toisella paikkakunnalla sekä julkisen liikenteen puuttuminen hankaloittivat henkilöllisyystodistuksen hankkimista.

Paikallinen kirkon, pankin ja kunnan yhteistyöryhmä järjesti kuntalaisille matalan kynnyksen mahdollisuuden henkilökortin tai passin hankkimiseen. Yhteistyössä vapaaehtoisten kuntalaisten kanssa järjestettiin passikuvien valokuvauspäivä paikallisessa pankissa sekä yhteiskuljetus 55 kilometrin päähän Suonenjoen poliisilaitokselle hakemusten jättämistä ja tunnistautumista varten. Valokuvauspäivänä alle 2000 asukkaan Vesannolla otettiin 80 passikuvaa ja yhteiskuljetukseen osallistui yli 30 kuntalaista.

Syrjäytetyistä osallisiksi 

Digisyrjäytymisen syyt eivät siis välttämättä johdu osaamisen puutteesta, vaan ratkaistavana onkin jokin muu laajempi ja monisyisempi ongelma tai asia. Helpoin tapa asioiden selvittämiseksi lienee kysyä syrjäytetyiltä itseltään, miksi he eivät käytä sähköisiä palveluita tai miksi heillä on haasteita niiden käyttämisessä. Lisäksi heidät tulisi ottaa mukaan digipalvelujen kehittämiseen. Näin palvelut aidosti vastaisivat heidän tarpeisiinsa, joita varten ne on luotu.

Seija Korhonen ja Elina Huerta

Osallisuudella uusia palveluratkaisuja ja hyvinvointia Pohjois-Savoon – hanke (OSPA), Kehittämisyhdistys Mansikka ry