Kansalaisten osallisuutta vahvistettava julkisessa palvelujärjestelmässä – miksi ja miten?

Osallisuuden edistäminen on demokratian ja hyvinvoinnin perusta

Kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen on nostettu 2010-luvulla yhdeksi keskeiseksi poliittiseksi tavoitteeksi niin kansallisella kuin Euroopan unionin tasolla. Tämä näkyy erilaisissa poliittisissa ohjelmissa ja strategioissa, sekä jo toteutetuissa ja käynnissä olevissa lainsäädäntöhankkeissa.

Mutta mitä tulisi huomioida asukkaiden ja asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamisoikeuksien edistämisessä - sekä yleisesti, että erityisesti maaseutualueilla ja maakuntien reuna-alueilla asuvien näkökulmasta?

Kansalaisosallistumista hyvinvointipalveluissa kehitettävä kolmella eri tasolla

Kansalaisosallistumisen kehittämistarpeet kohdistuvat hyvinvointipalveluissa kolmelle eri tasolle. Näitä ovat palvelujärjestelmän demokraattisen hallinnan taso, toiminta-ajattelun taso sekä palvelutuotannon taso.

Palvelujen demokraattista hallintaa vahvistettava

Käynnissä oleva sote-uudistus ja tähän kytkeytyvät erilaiset muutossuunnat kuten palveluntuottajien monipuolistuminen ja palvelujärjestelmän monimutkaistuminen haastavat kansalaisosallistumista. Muutos edellyttää kansalaislähtöisyyden vahvistamista sekä kansalaisten ja palvelujen järjestäjä- ja tuottajatahojen vuorovaikutuskäytäntöjen kehittämistä. Edustuksellisen demokratian rinnalle tulee luoda pysyviä ja aitoja vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia niin palvelujen suunnitteluun, arviointiin kuin kehittämiseen.

Kansalaislähtöisyyden vahvistaminen edellyttää erityisesti palvelujen järjestäjätaholta vahvaa ymmärrystä siitä, millä keinoilla asiakkaan palvelutarpeet saadaan selville, kuinka ihmisten tarvitsemat palvelut tulisi järjestää, sekä sen seuraamista kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat saamiinsa palveluihin.

Konkreettisia menetelmiä, joilla kansalaisten osallistumista palvelujen suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen voidaan edistää ovat esimerkiksi keskustelu- ja kuulemistilaisuudet, kumppanuuspöydät, eri väestö- tai asiakasryhmien vaikuttamistoimielimet, yhteiskehittäminen, palvelumuotoilu ja osallistuva budjetointi .

Vähälle huomiolle, tai jopa huomiotta, osallisuuden kehittämistä koskevassa keskustelussa ja linjauksissa on jäänyt alueellinen osallisuus. Suunniteltaessa ja käyttöön otettaessa erilaisia osallistumis- ja vaikuttamismenetelmiä tulisi huomioida myös alueellinen osallisuus. Se, että myös maaseutu- ja reuna-alueiden asukkaat tulevat edustetuiksi vaikuttamistoimielimissä, ja että kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia järjestetään myös muualla kuin maakunta- ja kuntakeskuksissa. Tai että tilaisuuksiin on mahdollisuus osallistua myös etäyhteydellä.

Kansalaislähtöisyys ja asiakasosallisuus koko palveluprosessin läpäiseväksi periaatteeksi

Kansalaisnäkökulmaa ja asiakasosallisuutta tulee vahvistaa johdonmukaisesti palvelujärjestelmän sisällä kaikkia toimintoja läpäisevänä periaatteena. Tämä edellyttää, että palveluissa vahvistetaan asiakkaiden asemaa ja osallistumista sekä oikeutta saada tietoa palveluista ja tuottaa tietoa. Kyse on kokonaisvaltaisesta ajattelun muutoksesta koskien ammattilaisten ja palvelujärjestelmän toimintaa.

Toimintakulttuurin muutos edellyttää osallistavien työmenetelmien kehittämistä osana ammattilaisten koulutusta ja osaamisen vahvistamista. Osallistavia työmenetelmiä ovat muun muassa yhteissuunnittelu, kokemusasiantuntijoiden käyttäminen ja henkilökohtainen budjetointi.

Luotava edellytyksiä järjestö- ja yhteisölähtöiselle palvelutuotannolle

Kansalaisyhteiskunnalle tulee luoda toimintaedellytyksiä myös konkreettisella palvelujen tuottamisen tasolla. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa järjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaamista niin sote-palvelujen kuin hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimintojen tuottajina.
Tässä yhteydessä tulee myös tunnistaa ja huomioida, että erityisesti maaseutualueilla keskeisiä toimijoita eivät ole vain sote-järjestöt vaan laajemmin myös muut kolmannen sektorin toimijat kuten esimerkiksi kyläyhdistykset ja urheiluseurat. On tärkeää, että kaikki keskeiset järjestötoimijat huomioidaan kokonaisuudessa, niin palvelujen tuottajina kuin sote-järjestö yhdyspintatyössä. Toisaalta on huomioitava myös harvaan asuttujen alueiden tilanne, jonka haasteena on, ettei kaikilla alueilla ole välttämättä lainkaan paikallisia sote-järjestöjä, tai että järjestöjen toiminta on pääasiassa vapaaehtoistyöhön pohjautuvaa harrastus- ja virkistystoimintaa.

Maaseutunäkökulmasta on keskeistä huomioida myös laajemmin paikallisyhteisöjen eriytyvä, yhtäällä heikkenevä ja toisaalla vahvistuva rooli toimia ns. yhteisöllisinä palvelutuottajina. Julkisen palvelujärjestelmän muutokset ovat yhtäältä pakottaneet ja toisaalta herätelleet maaseudun paikallisyhteisöjä kuten kyliä organisoitumaan ja integroitumaan osaksi palvelujärjestelmää uudella tavalla . Myös monet kirkonkylät ovat perustaneet kyläyhdistyksiä ja etsivät uusia ratkaisuja ja kumppanuusmalleja palvelujen ja elinvoiman säilyttämiseksi.

Keskeistä on huomion kiinnittäminen sektoreiden tai yksittäisten palveluntuottajien sijaan yhteisölliseen palvelutuotantoon – kuinka maaseutualueilla etsitään yhteisöllisiä ratkaisuja tarvittavien lähipalvelujen kuten lasten päivähoidon, ateriapalvelun tai kauppapalvelujen järjestämiseksi. Kyse ei ole tällöin enää vain tietystä sektorista kuten järjestölähtöisestä palvelutuotannosta vaan eri organisaatiomuotoja hyödyntävästä yhteisöllisestä palvelutuotannosta.

Lähteet:

Matthies Aila-Leena, Kattilakoski Mari & Rantamäki Niina (2011) Maaseudun hyvinvointipalvelujen kehittäminen kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 9/2011. Lue täältä

Kattilakoski Mari, Matthies Aila-Leena, Rantamäki Niina (2011) Kansalaisosallistuminen maaseudun hyvinvointipalveluissa. Maaseudun uusi aika 2/2011. Lue täältä

Matthies Aila-Leena, Kattilakoski Mari, Rantamäki Niina (2011) Citizens' participation and community orientation – indicators of social sustainability of rural welfare services. Nordic Social Work Research Volume 1, 2011 – Issue 2. Lue täältä

Suomen Kuntaliitto (2018) Kumppanuuspöydän rakennusopas. Lue täältä

Suomen Kuntaliitto (2017) Osallistuva budjetointi kunnissa ja maakunnissa. Lue täältä

Kattilakoski Mari (2015) Kylien yhteisöllinen palvelutuotanto – paikallista hallintaa palvelujärjestelmämuutoksessa. Maaseudun uusi aika 1/2015. Lue täältä

Kattilakoski Mari & Rantamäki Niina (2016) Maaseudun paikalliset hyvinvointijärjestelmät kansallisen hyvinvointipolitiikan kontekstissa. Teoksessa Luoto, Kattilakoski ja Backa (toim.) Näkökulmana paikkaperustainen yhteiskunta - Platsbaserat samhälle som perspektiv. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Alueiden kehittäminen 25/2016. Lue täältä

Rantamäki Niina & Kattilakoski Mari (2017) Local welfare systems in rural Finland as a representation of sustainable development. In the book Matthies & Närhi (ed.), The Ecosocial Transition of Societies. The contribution of social work and social policy. Routledge. Lue täältä

Kuva: @maaseutuverkosto, Contum Oy.