Kenelle ja mihin tarpeeseen? Ammattilaisten näkemyksiä luontolähtöisten menetelmien käyttöönotosta

Luonnonvarakeskus kysyi luontolähtöisiä menetelmiä käyttäviltä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta heidän kokemuksiaan menetelmien käytöstä. Samalla haettiin näkemyksiä menetelmien roolista osana tulevaisuuden sote -palveluita. Vastauksissa tuli esille selkeä tarve menetelmien nykyistä laajempaan hyödyntämiseen. Tarvetta toiminnallisen ja osallistavan tuen vahvistamiseen nähtiin useiden asiakasryhmien parissa. Tähän tarpeeseen nähden menetelmien käyttöönotto on tapahtunut varsin hitaasti. Erityisesti ammattilaisten toiveena oli saada lisää asiakasryhmän mukaisesti jäsennettyä tietoa luontolähtöisten menetelmien mahdollisuuksista. 

Kysely alan ammattilaisille

Luonnonvarakeskus toteutti syksyllä 2022 nettipohjaisen asiantuntijakyselyn, joka suunnattiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joilla on omakohtaista kokemusta luonto- ja eläinavusteisten menetelmien käytöstä. Kyselyyn saatiin 25 vastausta. Aineistona tämä on pieni ja suuntaa antava. Mukana oli kuitenkin laajasti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, muun muassa psykologian, psykoterapian, nuorisokasvatuksen, sosiaalipedagogiikan, neuropsykiatrisen kuntoutuksen, varhaiskasvatuksen, perhetyön, mielenterveystyön ja yleislääketieteen parista.

Vastaajia yhdisti laaja yksimielisyys luontolähtöisten menetelmien laajemman käyttöönoton tarpeesta. Kehittämistarpeita tunnistettiin niin terveyden edistämisen kuin korjaavien sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella. Tämä todentui sekä kyselyssä esitettyjen väittämien arvioinnin että avoimien vastausten kautta.

Osaksi terveyden edistämistä

“Luontoteemat kannattaa ottaa mukaan kansanterveysajatteluun. Luontosuhde houkuttaa aktiiviseen elämäntapaan ja vie liikkeelle ympäri vuoden”. Vastaajista lähes kaikki (96 %) olivat samaa mieltä tämän väittämän kanssa. Moni vastaajista näki nykyisen kaupunkirakentamisen liiallisen tiiviyden osasyynä yhteiskunnan nykyisiin terveysongelmiin.

Avoimissa vastauksissa tuotiin esille, miten luontotoiminnalle voi olla merkittävä rooli monien sairauksien ennaltaehkäisyssä. Metsien käyttöä liikkumisessa, stressin hallinnassa ja stressiperäisten sairauksien hoidossa (esimerkiksi verenpainetauti) tulisi siten aktiivisesti tukea. Luontosuhteen vahvistaminen voi olla myös keino allergian, astman ja muiden kroonisten elämäntapasairauksien vähentämiseen. Ikäihmisten osalta nähtiin tärkenä lihaskunnon ja tasapainon edistäminen liikunnan kautta.

Luontosuhteen vahvistumista voidaan tukea monin tavoin ihmisten arjen yhteydessä, muun muassa päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Ihmisillä olla mahdollisuus päästä luontoon liikkumaan kotinsa läheisyydessä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Samalla on tarpeen oppia ymmärtämään nykyistä paremmin asuin-, kasvu- ja työympäristöjen monimuotoista vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Minkälaiset fyysiset ja sosiaaliset ympäristöt edistävät hyvinvointia ja mahdollistavat osaltaan haastavista elämäntilanteista selviytymisen ilman riskiä ihmisen psyykkiseen tai fyysiseen vaurioitumiseen?

Vastaajat olivat yksimielisiä myös siinä, miten luonnon nähtiin olevan tärkeässä roolissa lasten fyysisen ja psyykkisen kehityksen kannalta. Avoimissa vastauksissa korostettiin lasten luontosuhteen muodostuvan jo varhaisessa vaiheessa. Päiväkodeissa ja kouluissa voitaisiin siten vierailla säännöllisesti lähimetsissä ja läheisillä kotieläintiloilla. Metsän elämää seuraamalla opitaan tutkimaan ympäröivää maailmaa. 

Luonnon arvoa ja merkitystä kuvattiin seuraavasti. ”Tarvitsemme luontoa voidaksemme hyvin. Luonnon hyvinvointia tukiessamme oma hyvinvointimme kohenee. Toivo tulevaisuudesta lisääntyy ja merkityksellisyys kasvaa luontosuhteen tukiessa ihmisenä olemista”.

Osaksi sote-palveluita

Luontotoiminnan elementtejä voidaan myös ottaa osaksi korjaavia sote-palveluita. Kyselyn vastaajat näkivät nykyisten valtakunnallisten ohjausrakenteiden huomioivan vielä heikosti luontolähtöisyyden tarjoamia mahdollisuuksia (80 % täysin samaa mieltä). Nykyisten palveluiden nähtiin keskittyvän pitkälti lääkehoitoon ja ammatilliseen keskusteluun, kun osa asiakkaista hyötyisi myös toiminnallisista ja osallistavista työmuodoista. Ongelmana saattaa olla psykososiaalisten tukimuotojen kokonaisuudessaan liian kapea rahoituspohja, jonka myötä toimintamuodot eivät ole päässeet kehittymään yhteiskunnan tarpeita vastaavalla tavalla. 

Luonto- ja eläinavusteisuuden tuominen osaksi sote-palveluita nähtiin yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavana ratkaisuna. ”Menetelmät voivat merkittävästi vähentää somaattista ja psyykkistä sairastavuutta sekä sosiaalista pahoinvointia”. Samalla “vähennetään yhteiskunnan eriarvoisuutta, lisätään osallisuutta sekä parannetaan näiden kautta yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta”.

Kenelle luonto- ja eläinavusteisia palveluita tulisi kohdentaa? Palvelumallit nähtiin kokonaisvaltaisena tukimuotona, joista voi olla laajalti hyötyä vaikeissa elämäntilanteissa oleville asiakkaille. Erityisesti mainittiin seuraavat palvelumuodot ja asiakasryhmät.

Perhetyö. Perhetyön ammattilainen kertoi luontolähtöisestä toiminnasta “kaikuneen jo paljon hyviä kokemuksia. Arjen väsyttämät perheet saavat uutta voimaa, ja yhdessä koetut seikkailulliset hetket lisäävät perheen yhtenäisyyttä. Erillisyyden tunne häviää, kun metsäseikkailun jälkeen istutaan yhdessä nuotiolle”. ”Moni perhetyön asiakkaista oli yllättynyt huomatessaan luonnon positiiviset vaikutukset omassa tai lasten olotilassa. 

Kyselyssä nähtiin, että luontotoiminnan keinot voitaisiin kirjoittaa selkeästi sisään perhetyön työotteisiin. Tärkeää olisi saada mukaan erilaisia toimijoita tukemaan lasten ja perheiden luontosuhteen monipuolista kehittymistä, todettiin vastauksissa. 

Neurokirjon lasten kuntoutuksessa on käytetty seikkailullisia menetelmiä jo pitkään. Menetelmät ovat olleet hyödyllisiä erityisesti lasten ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Yhteisen tekemisen kautta perheet ovat tulleet tietoisiksi omista vahvuuksistaan. Toiminta on myös tasannut vanhemmuuteen liittyviä eroja, joissa perheen isillä saattaa olla korkeampi kynnys lähteä perhekuntoutukseen mukaan. Aistivajavaisuuksia omaaville lapsille luonto tarjoaa puolestaan ympäristön monipuolisiin kokemuksiin, joissa yhden tai kahden aistin vajaus ei ole esteenä yhteiselle kokemiselle. Seikkailullisten ja luontolähtöisten menetelmien toivottiin pääsevän nykyistä laajempaan käyttöön erityislasten ja heidän perheidensä tukemisessa. 

Mielenterveys nousi vastauksissa varsin vahvasti esille sisältäen sekä psyykkinen kuntoutuksen, päihde- ja mielenterveystyön, psykiatrinen terveydenhuollon sekä matalan kynnyksen tuen näkökulmat. Luontotoiminnan hyödyt mielenterveydelle nähtiin kiistattomina. Luontoajattelu voisi olla osana hoitotoimien ”peruspakettia” täydentäen lääkehoidon ja terapeuttisen keskustelun mahdollisuuksia. Asiakkaan vahvuuksiin perustuva toipumisorientaatio pitäisi saada ylipäätään vahvemmin mukaan mielenterveyspalveluiden toteutukseen. Samalla toivottiin uusia avauksia matalan kynnyksen palveluihin, samoin kuin laajempaa tarjontaa nuorten tarvitsemiin yksilö- että ryhmäterapioihin. 

Sosiaalipalveluissa luontolähtöisille menetelmillä löydettiin sovellutuskohteita muun muassa kuntouttavassa työtoiminnassa, sosiaalisessa kuntoutuksessa, kriminaalihuollossa, sosiaalisesti vahvistavassa virike- ja harrastustoiminnassa, tukiperhetoiminnassa ja lastensuojelussa. Fyysinen tekemisen nähtiin tukevan yleistä hyvinvointia. ”Pienetkin teot luonnossa tai luonnon hyväksi ovat tärkeitä. Ne ovat luoneet merkitystä ihmiselle ja lisänneet ymmärrystä siitä, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta”. ”Erillisyyden tunne ja halua eristäytyä yhteiskunnasta lievenee ja ihminen voi saada hurjankin paljon uutta tuulta purjeisiin”, kerrottiin kyselyn avoimissa vastauksissa. Neurokirjon asiakkaiden parissa työskentelevä ammattilainen näkee mahdollisuuksia mittavien säästöjen toteutumiseen, mikäli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten henkilökohtaisia turvaverkkoja pystytään toiminnan myötä vahvistamaan. ”Mitä nuorempana pääsemme vaikuttamaan, sitä suurempi säästö toteutuu yhteiskunnalle”.

Palvelutalot. Myös palvelutalojen elinympäristöön ja hyvään elämään voitaisiin panostaa nykyistä enemmän. Luontoajatteluun voisi kuulua syötävien kasvien ja marjojen kasvattaminen, eikä kaikki ruoka tulisi valmiina ateriapalvelusta. Kalustorahassa pitäisi olla mukana mahdollisuus panostaa pihan ja ympäristön viihtyvyyteen, ymmärtäen luonnon hyvää tekevät vaikutukset. Tällöin hyödynnettäisiin myös ”kohdennetun hygienian ja biofiilian hyötyjä”. 

Kenelle ei? Moni vastaajista näki luontolähtöisyyden keinona, jota voidaan käyttää laaja-alaisesti erilaisia elämänlaadun haasteita omaavien asiakkaiden tukemiseen. Samalla tunnistettiin, että joillekin luonnossa liikkuminen saattaa olla pelottavaa, eikä kaikilla ole samankaltaista motivaatiota luontoa ja eläimiä kohtaan. Toiminta tulee aina suunnitella tilannekohtaisten tarpeiden mukaisesti.

Toimivuus ja vaikuttavuus monesti suoraan nähtävissä

Kyselyn vastaajat näkivät luonnon hyvinvointivaikutuksista olevan jo nykyisellään tutkimustietoa monestakin eri näkökulmasta. ”Perustelut toimintamallien käyttöönotolle ovat jo olemassa”. Luonto- ja eläinavusteisen toiminnan vaikutukset ovat monesti melko suoraviivaisia, jolloin menetelmien vaikuttavuus ja toimivuus ovat asiakastilanteessa suoraan nähtävissä. Erityisesti “vahvaan teoriapohjaan sekä pitkään kliiniseen kokemukseen perustuvissa toimintamalleissa voitaisiin hyvin jo edetä menetelmien laajempaan käyttöönottoon.” 

Lisää tarvitaan edelleen asiakasryhmittäin jäsennettyä tietoa parhaiten toimivista työskentelytavoista. Osa ammattilaisista painotti yhtenäisyyteen tähtäävän menetelmäkehityksen tarpeita, osa puolestaan toi esille asiakkaan yksilöllisten tarpeiden kuuntelemista ja tarvetta toiminnan joustavuuden lisäämiseen. Asiakaslähtöinen joustavuus korostui erityisesti sosiaalialan, perhetyön ja erityisnuorten parissa. Myös mielenterveystyössä painotettiin asiakkaan voimaantumista, joka lähtee kunkin yksilön omasta halujen ja motivaation näkemisestä, ”ei ulkoapäin ohjattuna, eikä asiantuntijavallan pakottamana”.

Moni vastaajista toivoi nykyisen tutkimustiedon välittämistä soten päätöksentekijöille, jotta luonto- ja eläinavusteisia menetelmiä saataisiin nykyistä laajempaan käyttöön.

Blogi-kirjoitus on osa luontolähtöisten menetelmien käyttöönottamisen tueksi toteutettavaa viestintäkampanjaa, josta vastaavat maaseutupolitiikan TUUMA- ja HYMY-verkostot sekä Green Care Finland ry.