Liikenne-kuulumiset muualta maailmalta laittaa Suomen tilannetta perspektiiviin

Osallistuin tapahtumaan nyt toista kertaa, edellinen oli juuri ennen koronapandemiaa. Tuon tässä tekstissä esille havaintojani ja mietteitäni hyvin lyhyesti ja luettelomaisesti, koska liikenneteeman sisältö on niin moniulotteinen ja kerrottavaa olisi valtavasti. Tapahtumassa osallistuin hieman yli kymmeneen luento- ja keskustelutilaisuuteen, kahteen iltatilaisuuteen sekä vierailin BMW:n Leipzigin tehtaalla.

• Tapahtuma on aidosti maailmanlaajuinen: esimerkiksi ilmoittautumisjonossa jonotusseuranani olivat vietnamilainen ja australialainen osallistuja. Tämä australialainen oli hetki sitten muuttanut Melbournen miljoonakaupungin sykkeestä parin tuhannen asukkaan maaseutukylään! Kuinkas sattuikaan…
• Isoja teemoja olivat liikenteen päästötavoitteet, liikenteen vaikutus aluekehitykseen, saavutettavuus ja liikenne-infran rahoitus. Pienempiä teemoja oli muun muassa turvallisuus, naisten asema, koulukyydit, sekä yleensäkin tasa-arvoisuus versus eriarvoisuus.
  Tällä hetkellä mm. verotuksella ja käyttömaksuilla ohjataan kuluttajia kestävien valintojen tekoon autoilussa. Orastava pohdinta-aihe on se, miten verotusta ja muuta ohjausta tehdään sen jälkeen, kun kuluttajien tekemät kestävät valinnat ovat valtavirtaa ja samalla verotulot tippuneet.
• Ukrainan sota oli läsnä tapahtumassa. Se kuului puheenvuoroissa ja näkyi somekampanjana. 
• Sukupuolta ja naisten asemaa käsiteltiin pääasiassa kahdesta näkökulmista: millaista on naisen liikkua ja käyttää julkista liikennettä sekä millainen on naisen asema liikennealan työntekijänä. Väitteet olivat, että edelleen naiset tekevät suurimman osan joukkoliikenteen matkoista, mutta joukkoliikenteen (sekä yhdyskuntarakenteen) suunnittelijat ovat miehiä. Naisten tulot voivat olla myös niin pienet ja vastuu lastenhoidosta suurta, ettei ole edes mahdollisuutta joukkoliikenteen käyttöön tai liikkumiseen ylipäänsä. Naisten kohtaama häirintä ja väkivallan uhka vähentävät halua käyttää joukkoliikennettä. On esimerkkejä maailmalta, kuinka metrossa on ainoastaan naismatkustajille tarkoitettuja vaunuja.
• Kuljettajapula on maailmalaajuinen. Eräiden arvioiden mukaan tällä hetkellä olisi tarvetta noin 3 miljoonalle kuljettajalle, vuosikymmenen loppuun mennessä jo tuplamäärälle. Naiskuljettajien määrän kasvattaminen on yksi keino saada lisää kuljettajia. Suomalaisiin korviin kuulosti välillä vanhahtavan eksoottisilta ne syyt, miksi joissain kulttuureissa ihmetellään naiskuljettajia.
  Yleisestikin kuljettajien työhyvinvointi ja palkkaus mietityttivät keskustelijoita. Kuljettajat ovat ensimmäisenä paikalla, kun tarvitaan toimia esimerkiksi pandemia-, luonnonkatastrofi- tai sota-alueilla. Eräs kuljettajien ammattiliittojohtaja muotoili asian seuraavasti: ”Meidän mielestämme kuljettajat eivät ole miehiä eikä naisia, vaan sankareita.” Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät kuumuus, myrskyt ja muut ääri-ilmiöt lisäävät työnteon vaatimuksia ja kielteisiä terveysvaikutuksia. Näihin pitäisi pystyä paremmin varautumaan.
• Autotehtaalla vierailu opetti robottien käytöstä teollisuudessa. Robotteja on paljon, ja ne tekevät tarkkaa ja rutiininomaista työtä. Ihmisen tehtäväksi jää tarkistaa robottien työn jälki sekä tehdä monimutkaisemmat ja tarkkuutta vaativat kohdat autonrakentamisesta. Kun ihminen on lounas- tai kahvitauolla, ei robottikaan välttämättä tee mitään: koneita pitää aina valvoa. Tällä tehtaalla oli töissä enemmän ihmisiä kuin robotteja, molempia tuhansia. Ensivaikutelma tästä oli se, etteivät robotit vie ihmisten töitä.
• Sähköautoilla oli vahva asema kestävän liikenteen keskusteluissa. Sähköautojen edellyttämästä litium- ja muista raaka-aineista puhuttiin yllättävän vähän, ainakin kuulemissani tilaisuuksissa. Tämä jäi itseäni mietityttämään siksikin, kun asun paikkakunnalla, jolla litium-kaivos käynnistää toimintansa.
• Keskustelu kestävästä liikenteestä maaseudun ja muiden väestöltään pienten alueiden osalta kuulosti korviini talous-kestävyyttä painottavalta. Muutoinkin esille nousivat erittäin köyhien maiden maaseutualueet, jolloin koin vaikeaksi kommentoida julkisesti suomalaisten maaseutuolosuhteiden pohjalta. Suomessa kun kukaan ei kävele kouluun 18 kilometriä suuntaansa.
• Aiemmasta poiketen viikon aikana ei ollut erillistä liikennetutkijoiden päivää, vaan tutkimuspainotteisia osuuksia oli pitkin tapahtumaa. Kahden vuoden välein ITF julkaisee ITF Transport Outlook, joka tekee maailmanlaajuisen yleiskatsauksen joihinkin ajankohtaisiin liikenteen teemoihin. Tämän vuoden raportissa oli tarkasteltu, miten eri politiikat ovat vaikuttaneet liikenteen päästöjen kehitykseen. Linkki raporttiin ja videotallenteeseen Outlookin julkaisutilaisuudesta on tapahtumaverkkosivuilla.

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen, että Suomi on hyvinvointivaltio, edelleen. Meillä esimerkiksi pääsee maksutta kouluun ja edullisesti sote-palveluiden ääreen. Euroopassakin on valtioita, joissa ei ole kumpaakaan etua. Tällaisessa globaalissa tapahtumassa oli hyvä käydä jäsentämässä ja kertaamassa, mihin Suomi sijoittuukaan maailmankartalla eri kehityskuluissa.

Tapahtuman verkkosivut sisältävät keskustelutallenteita, kuvia ja materiaaleja.

P.s. Tapahtuman osallistujapassi oli samaan aikaan myös lippu paikallisliikenteeseen. On se vaan kertakaikkisen helppo keino saada massatapahtuman osallistujia käyttämään paikallisliikennettä ja osallistujalle sujuva keino saada joukkoliikennelippu. Kunpa Suomenkin kaupungeissa innostuttaisiin enemmän tällaiseen!

P.p.s. Alla virallinen fiilistelyvideo vuoden 2023 ITF Summitista