Maaseutupoliittinen vaalikompassi: Maaseutupolitiikkaa neljän puolueen vaaliohjelmassa

Luimme läpi yhdeksän eduskuntapuolueen vaaliohjelmat: Keskustan (Kesk.), Kokoomuksen (Kok.), Perussuomalaisten (PS), Sosiaalidemokraattien (SDP), Vihreiden (Vihr.), Vasemmistoliiton (Vas.), Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP), Kristillisdemokraattien (KD) ja Sinisen Tulevaisuuden (Sin.). Tarkasteluun osallistuivat allekirjoittaneen lisäksi maaseutupolitiikan erityisasiantuntijat Tarja Lukkari (HAMA-verkosto) ja Mari Kattilakoski (KAHVEE) sekä Maaseutupolitiikan neuvoston (MANE) sihteeristön jäsenet neuvotteleva virkamies Sanna Sihvola maa- ja metsätalousministeriöstä ja elinkeinojohtaja Marko Mäki-Hakola MTK:sta.

Seuraavat pähkinänkuoressa esittämämme maaseutupoliittiset huomiot eivät ole tyhjentäviä, eikä niissä huomioida muita, vaalikeskustelussa esille nostettuja puolueiden tai puoluejohtajien kantoja. Vaaliohjelmien tarkastelun puitteissa Kesk., Rkp, KD sekä Vas. ovat puolueista ne, jotka viestivät paikkaperustaista politiikkaa, aluenäkökulmaa ja maaseutupoliittista tekemistä.

Toivomme, että huomiomme antavat evästystä keskustelulle siitä, minkälaista kansallista politiikka tarvitsemme.

Aluenäkökulmaa syytä nostaa puolueiden ilmastokantoihin

Eduskuntavaalit 2019 ovat monelta osin ilmastovaalit. Maaseutupolitiikan neuvosto (MANE) (https://www.maaseutupolitiikka.fi/paatoksenteon_tueksi/eduskuntavaalit_2019) suosittelee että seuraavalla hallituskaudella päätetään räätälöidyistä, eri väestöryhmien ja eri alueiden tarpeisiin, voimavaroihin ja toimintaympäristöihin vastaavista kestävän kehityksen tavoitteita edistävistä toimenpiteistä ml. ilmastotoimenpiteistä.

Useimmat puolueet esittävät fossiilisista polttoaineista luopumista (Kesk., Kok., SDP, Vihr., Vas., Rkp, KD). Biokaasun mainitsee Kesk., sen liikennekäytön jouduttamista nostaa KD ja autojen muuntamisen biokaasu- ja etanolikäyttöisiksi tuen avulla esittää Vas. Fossiilisista polttoaineista luopuminen vaatii suuria investointeja maataloudessa, mikä on huomioitava poliittisessa päätöksenteossa. Autokannan uusiminen verotuksen kautta – ja ylipäänsä verouudistus – vaatii laajaa maaseutuvaikutusten arviointi osana valmistelua. Rkp haluaa "turvata kaikkien mahdollisuuden liikkumiseen siten, etteivät yksityisautoilijat joudu kärsimään kohtuuttomasti etenkään alueilla, joilla ei ole kattavia joukkoliikennepalveluja". Kansalaisten yhdenvertaisuuden takia tämä näkökulma tulisi olla kaikilla puolueilla.

Osa puolueista haluaa ”nostaa Suomen raiteille” (Kok., Vihr., Vas., KD). Vihr. haluavat lisätä reittejä ja Vas. haluaa nopeuttaa Helsingistä länteen, pohjoiseen ja itään suuntautuvia yhteyksiä merkittävästi. Kok. haluaa yhdistää suurten keskusten työssäkäyntialueet ja "kytkeä maan eri osat kaupunkivetoiseen kasvuun", minkä voi kyseenalaistaa tutkimusperustein (esim. Lehtonen, O. 2015, lue täältä). Kesk. mallissa uudet miljardiluokan hankkeet rahoitetaan markkinoiden ja EU:n toimesta. Muut kuin Kes. eivät mainitse, mistä hankkeet rahoitetaan. Arktisten alueiden näkökulmasta olisi syytä nostaa raideliikenteen investointisuunnitelmiin myös itä-länsi-suuntaisten liikenneyhteyksien rakentaminen.

SDP esittää, että Suomeen perustetaan ”ilmastopolitiikan pyöreä pöytä”, johon osallistuisivat eduskuntapuolueiden lisäksi yhteiskunnan eri toimijat: alueet, kansalaisyhteiskunta, yritykset ja työmarkkinajärjestöt. Myös Vihr. esittävät saman tyyppistä laajaa yhteiskunnallista kumppanuutta. Maaseutupolitiikan puolelta on pitkään peräänkuulutettu julkisen hallinnon, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin kumppanuuden (https://www.maaseutupolitiikka.fi/kumppanuus) konkreettista edistämistä. SDP:n ehdotus olisi askel oikeaan suuntaan. Ilmastonmuutos vaikuttaa jokaisen meidän arkeemme asuin-, työ- tai yrityksen toimipaikasta riippumatta. Ilmaston pyöreässä pöydässä tulisi myös arvioida ja nostaa rohkeasti keskusteluun eri alueiden kuten maaseutualueiden mahdollisuudet vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Infrakannat herättävät toisaalta toivoa toisaalta kysymyksiä

Eduskuntavaaliohjelmista päätellen tiestön korjausvelka tulee pienenemään ja teiden kunto paranemaan. Kaikki puolueet, paitsi PS, ottavat vaaliohjelmissaan tavalla tai toisella kantaa tiestön korjausvelan lyhentämisestä. Kesk. mainitsee erityisesti myös, että "valtion budjettirahaa on ohjattava selvästi nykyistä enemmän alemman asteisille teille. Myös sora- ja yksityistiet on pidettävä kunnossa". Rkp korostaa lisäksi teiden talvikunnossapitoa, aurausta ja liukkauden torjuntaan kaikkialla Suomessa. Alempiasteiset tiet ovat elintärkeät Suomen vientiteollisuudelle, ja tärkeät myös maaseudun asukkaiden arjen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Niiden kunto vaikuttaa myös pk-yritysten, maatilojen toimintaedellytyksiin ja puun kuljettamiseen metsistä.

Digitaaliseen infraan tarvittavista panostuksista puhutaan vain Kesk., Rkp ja KD vaaliohjelmissa. Kesk. ja Rkp korostavat valokuidun merkitystä, mikä on sekä huojentavaa että huolestuttavaa. Asia vaatii jokaisen puolueen huomion. Tuoreimpien lukujen mukaan 48:ssa kunnassa huippunopean 100 Mbit/s laajakaistan saatavuus on alle viisi (5) prosenttia (lue lisää). EU:n raporttien mukaan erot nopean laajakaistan saatavuudessa maaseudulla ja yleisesti maassa ovat Suomessa EU:n suurimmat (lue aiheesta täältä). Eri alueiden välisen ja myös paikkakuntien sisäisen digikuilun kaventamiseen tarvitaan pikaisesti korjausliikkeitä seuraavalta hallitukselta, mikäli se haluaa edistää digitalisaatiota ja digitaloutta yhdenvertaisesti eri alueilla. Päättäjät eivät voi ummistaa silmiään siltä. Digitaalisen infran saavutettavuutta on parannettava ja digikansalaisten perustaitoja on edistettävä kaikkialla maassamme, jossa myös julkisia palveluita rakennetaan digin varaan. Perusta on saatettava kuntoon.

Huomioitavaa on, etteivät puolueet puhu vesihuollon infrastruktuurista, minkä tila on monin paikoin tiestön korjausvelkaan verrattavissa, tikittävä aikapommi.

Näkyykö vaaliohjelmissa lasten ja nuorten yhdenvertaiset sivistykselliset oikeudet?

Lasten sivistyksellisiin oikeuksiin vaikuttava keskeinen kysymys on esiopetuksen laajentaminen. Useat puolueet (Kok., SDP, Vas., Vihr., RKP.) ovat valmiita laajentamaan esiopetusta koskemaan myös viisivuotiaita. MANE on ottanut asiaan kantaa (lue lisää), sillä peruskouluverkon ja koulukuljetusten tilanne on hälyttävä. MANE esittää alle 13-vuotiaiden päivittäisten koulumatkojen keston rajaamista puoleentoista (1,5) tuntiin ja korostaa, että kouluverkon kattavuus, matkojen kesto ja turvallisuus sekä lapsivaikutukset tulee selvitettää, ennen kuin esiopetuksen mahdollista laajentamista kaksivuotiseksi voidaan toteuttaa. Suomessa on siirryttävä lapsiystävälliseen kouluverkkosuunnitteluun ja päätöksiä tehtäessä etusijalle on asetettava lasten – myös maaseuduilla asuvien lasten oikeuksien toteuttaminen.

SDP nostaa ohjelmassaan esille peruskoulun aamu- ja iltapäivätoiminnan uudistamisen joustavaksi siten, että harrastustoimintaa toteutettaisiin myös oppituntien välillä. Ennen kaikkea lasten oikeus harrastuksiin on edistettävä ja valmistelussa sekä toimenpiteissä huomioitava erityisesti lasten pitkät koulumatkat.

Moni eduskuntapuolue esittää oppivelvollisuuden jatkamista 18 ikävuoteen saakka (Kesk., SDP, Vihr., Vas.). Asian mahdollisessa valmistelussa ja toimeenpanossa on otettava huomioon toisen asteen oppilaitosverkon harventuminen ja koulutustarjonnan kaventuminen, erityisesti ammatillisen koulutuksen puolella Itä- ja Pohjois-Suomessa. Harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla asuvista miehistä noin 30 prosentilla on ainoastaan peruskoulutausta. Oppivelvollisuuden pidentäminen vaikuttaa etenkin näillä alueilla asuviin nuoriin, ja erityisesti poikiin, jotka valitsevat ammatillisen koulutuksen tyttöjä useammin. Opetusvelvollisuudesta puhuttaessa on huomioitava lasten oikeudet, pitkät etäisyydet, alueen liikennepalvelut sekä erityisesti lasten (nuorten) valmius muuttaa pois kotoa. Poliittiseen keskusteluun on myös nostettava asuntolapedagogiikka- ja turvallisuuskysymykset.

Oppivelvollisuuskeskustelussa on nostettava esiin myösmaaseutuvaikutukset ja kysymykset siitä, miten oppimisen mahdollisuuksia turvataan eri alueilla. MANE esittää tavoitteissaan seuraavalle hallituskaudelle nk. alueellisen osaamiskeskuskokeilun aloittamista, jossa eri koulutusalojen ja –asteiden opetuksen yhteistyötä ja saavutettavuutta parannettaisiin lähi- ja etäpedagogiikan menetelmin.

Työ ja yrittäjyys sekä osaavan työvoiman saatavuus ja kotouttaminen

Työttömien ja työpaikkojen kohtaamattomuuden ratkaisemiseksi puolueet esittävät jatkuvaa oppimista tai elinikäisestä oppimista. Kok. esittää jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien lisäämistä kaikille ja kaikkialla yksilön osaaminen sekä alueen työvoimatarpeet huomioiden. Kesk. korostaa ohjelmassaan, että ""oppimisesta on tehtävä rajatonta, jatkuvaa ja paikasta riippumatonta". Vas. esittää, että valtio panostaa yhdessä paikallisten koulutusjärjestäjien kanssa muuntokoulutusohjelmiin alueilla, jossa työvoimapula on suurin. SDP:n väite siitä, että työvoiman kohtaanto-ongelmat keskittyisivät suurimmille kaupunkiseuduille, on hämmästyttävä, sillä barometrien mukaan Pohjois- ja Itä-Suomen sekä kaupunkien läheisen maaseudun yrityksistä huomattavasti suurempi osa on kokenut vaikeuksia osaavan henkilöstön saatavuudessa (EK 2018, PK-yritysbarometri 2018). Monella maaseutualueella kysymys voi olla, miten miehiä saadaan uudelleenkoulutettua eri hoiva-alojen ammatteihin (lue Maaseutukatsaus 2017). MANE otti osaavan työvoiman saatavuuteen kantaa syksyllä 2018 ja korosti ongelman kansallista merkitystä (lue lisää).

Uudelleenkoulutuksen kannustamiseen puolueet liittävät sosiaaliturvauudistuksen, jolla halutaan joustavoittaa työttömyyden, työssäkäynnin ja itsensä työllistämisen välillä liikkumista. Maaseutupolitiikan puolella on pitkään tehty työtä joustavamman sosiaaliturvan eteen (lue lisää). Maaseuduilla erityisesti eri epätyypillisten kausitöiden, keikkatöiden ja osa-aikatöiden tekeminen on osa arkea ja elämää.

Ulkomaisen työvoiman saatavuutta halutaan edistää poistamalla ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa (Kesk., Kok., Vihr., Rkp. KD). SDP ei kannata saatavuusharkinnasta luopumista, mutta haluaa sujuvoittaa työluvan saamiseen liittyviä prosesseja. PS ja Sin. eivät kannata saatavuusharkinnasta luopumista. Tämä on kuitenkin maaseutupoliittisesta näkökulmasta tärkeä toimenpide (lue lisää). Suomen väkiluku pienenee ilman maahanmuuttoa ja tämä yhdessä väestön ikääntymisen kanssa näkyy jo haasteina harvaan asutulla maaseudulla. Maahamme muuttajat ovat potentiaalista uusia maaseudun asukkaita ja työntekijöitä sekä yrittäjiä myös maaseutualueilla. Kantaväestöön verrattuna heistä selvästi suurempi osa on 20-49-vuotiaita.

Myös kotouttamista halutaan kehittää, mutta mikään puolue ei mainitse kotouttamisen hajautettuja malleja. SDP mainitsee vaaliohjelmassaan erityisesti Helsingin kaupungin kotouttamisen malleja. Maahanmuutto ja kotouttaminen keskittyvät Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Pirkanmaalle. Mutta maahanmuutolla on merkitystä myös pienempien kuntien väestöpohjalle ja elinvoimalle. On tärkeä tunnistaa, ja edistää kotouttamisen hajautettuja malleja ja maaseudulla kehitettyjen mallien toimivuutta (mm. Punkalaidun ja Närpiö).

Kansalaistoiminnan ja osallisuuden tukeminen hyvinvoinnin ja arjen turvallisuuden edistämiseksi

Usean eduskuntapuolueen ohjelmassa kytketään arjen turvallisuuden ja hyvinvoinnin kysymykset kansalaisjärjestöjen tärkeään toimintaan (Kesk., SDP, Vas., Rkp, KD). Aina ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, mitä kansalaisyhteiskunta ja järjestötoiminta vaativat toimiakseen (Kesk., KD). SDP haluaa turvata kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä ja autonomiaa uudistamalla ja selkeyttämällä sekä yhdenmukaistamalla järjestöjen avustuskäytäntöjä ja edistämällä monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia. Vas. haluaa tukea kansalaisjärjestöjä valtakunnallisesti ja paikallisesti edistäen myös osallistumismahdollisuuksia. Rkp haluaa turvata yhdistysten toiminnan verovapaudella ja välttämällä turhaa byrokratiaa lupa- ja ilmoitusmenettelyssä.

MANE korostaa kansalaistoiminnan ja osallisuuden vahvistamista sekä kumppanuuden edistämistä: Järjestötoimijoita on osallistettava julkisissa päätöksentekoprosesseissa, tasa-arvoisina kumppaneina julkisen hallinnon ja elinkeinoelämän rinnalla (lue lisää). Tämän toteutuksessa (kuten esitetyissä ilmaston pyöreässä pöydässä) on huomioitava myös alueellinen osallisuus sekä se, että myös maaseuduilla ja reuna-alueilla (esim. kuntien ja maakuntien raja-alueilla asuvat ja toimivat) asuvat kansalaiset tulevat edustetuksi vaikuttamistoimielimissä. Tilaisuuksia tulee järjestää myös muualla kuin vain pääkaupunkiseudulla, maakuntakeskuksissa ja kuntakeskuksissa, sekä osallistumista on taattava myös etäyhteyksillä.

SDP toteaa ohjelmassaan, että Veikkauksen tuotoilla on edistetty osallisuutta ja kansalaistoimintaa. MANEn sihteeristön kannanotossa viime vuodelta korostetaan, että maakunnallisia Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittamia hankkeita on velvoitettava toimimaan myös maakunnan reuna-alueilla, jotta myös maaseutualueille saadaan toimintaa ja / tai työntekijöitä (lue lisää). Tämä on tärkeä yhdenvertaisuusperiaatteeseen pohjautuva näkökulma.

Yhteiskuntamme ja kansalaistne hyvinvointi tarvitsee sitä inhimillisyyttä ja osaamista, mitä kolmannen sektorin toimijoilla on, esimerkiksi ennaltaehkäisevien palveluiden, vapaan sivistystyön ja työllisyyden hoidon suhteen.

Turvallisuuskysymyksissä liittyen ovat poliisin ja pelastustoimen resurssit keskeinen kysymys erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Poliisin ja pelastustoimen resurssien riittävyyttä haja-asutusalueella nostavat Kesk., PS, Rkp ja KD. Vuodelle 2019 poliisi on saanut kertaluonteisen 3,3 miljoonan euron lisäpanostuksen vahvistamaan poliisin palvelukykyä erityisesti vasteaikojen kannalta haasteellisilla alueilla (nk. harva-alueet). Tämän jälkeen poliisien määrän ennustetaan vähenevän nykyisestä 7200 poliisista 6650 poliisiin vuonna 2022 ellei tarvittavista määrärahoista huolehdita. Harvaan asutun maaseudun parlamentaarinen työryhmän on ottanut kantaa pitkäjänteisen harvaan asutulle alueelle kohdennetun rahoituksen puolesta (lue lisää).

Lopuksi: Kansallisten päätösten vaikutukset maaseuduillemme on tehtävä näkyviksi

Kesk., Rkp, KD sekä Vas. ovat puolueista ne, jotka viestivät vaaliohjelmissaan paikkaperustaista politiikkaa, aluenäkökulmaa ja maaseutupoliittista tekemistä. Kesk. vaaliohjelmassa todetaan: ”Suomi menestyy sitä paremmin mitä paremmin kaupungit, taajamat ja maaseutu osaavat hyödyntää vahvuuksiaan ja rakentaa kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä.” Rkp korostaa, että "kaupungit tarvitsevat menestyäkseen toimivan kaupunkiseudun sekä vahvan maaseudun"; "Arkisen elämän, työnteon ja yrittäjyyden on oltava helppoa maaseudulla. Siksi tarvitsemme nykyaikaista alue- ja maaseutupolitiikkaa, joka antaa alueille mahdollisuuden kehittää omia erityispiirteitään ja vahvuuksiaan". Vas. vaaliohjelmassa korostetaan alueiden eriarvoistumisen ehkäisyä, mutta tässä yhteydessä esitykset liitetään kuitenkin kasvukeskuksiin. KD:n ohjelmassa on laajasti huomioitu maaseutupoliittisia asioita.

Puolueet nostavat vaaliohjelmissaan laajasti kysymyksiä, joilla on tärkeää maaseutupoliittista merkitystä, mikäli puolueet huomioivat politiikassaan paikkaperustaiset tarpeet, voimavarat, toimintaympäristöt ja –mahdollisuudet. Eri alueille tarvitaan erilaista politiikkaa. Tarvitaan joustoja esimerkiksi siinä, miten voidaan kansalaisena saada palveluita eri kuntien tai maakuntien alueelta (esim. varhaiskasvatus-, opetus-, hyte-ja sote-palvelut). Tulevassa hallitusohjelmassa linjataan toivottavasti siitä, että Suomessa tehdään entistä enemmän paikkaperustaista politiikkaa ja kehittämistä.

On tärkeää, että seuraava hallitus osana lainsäädäntö- ja ohjelmavalmistelua osoittaa selkeästi toimia alueiden eriarvoistuvan kehityksen ehkäisemiseksi ja toteuttaa päätöksissään myös maaseutuvaikutusten arviointia. Tulevien kansanedustajien tulisi myös vaatia tietoa päätösten vaikutuksista maaseutualueille: mitä ratkaisuja suomalaiset maaseuduilla tarjoavat ilmastonmuutoksen hillintään, miten sujuvasti biotalouden voimavarat saadaan kestävästi hyödynnettyä, miten houkuttelevia paikkoja Suomessa on tarjolla ulkomaisille ja kotimaisille matkailijoille jne. Ja ennen kaikkea viime kädessä on kysymys on siitä, miten maaseuduilla asuvat kansalaiset voivat.