Siltarumpupolitiikasta kohti tietopohjaista päätöksentekoa
Yksi valtakunnallisen Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteista on ollut paran-taa tietopohjaa liikennejärjestelmäsuunnittelussa sekä lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä myös liikennehankkeiden osalta. Tempoilevasta väyläpolitiikasta halutaan pitkäjänteisempää, ja liikkumistarpeisiin on vastattava – kestävästi.
On kulunut reilu vuosi, kun valtioneuvosto päätti antaa parlamentaarisesti valmistellun Liikenne 12 -suunnitelman selontekona eduskunnalle. Suunnitelma on laaja. Se ohjaa muun muassa sitä, kuinka maamme teistä, raiteista ja vesiväylistä huolehditaan – olemassa olevaa kunnossa pitäen, uuteen investoiden. Liikennejärjestelmä tavoittelee saavutettavuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä.
Suunnitelman ansiosta meillä on kokonaisnäkymä liikennejärjestelmään ja sen lähivuosien kehitykseen, jota voimme seurata, ohjata ja parantaa. Ennakoivan suunnittelun ansiosta pystytään myös hyödyntämään EU-tukivälineet tehokkaasti.
Myös maaseudun näkökulmasta toimiva liikennejärjestelmä on välttämätöntä eri alueiden tavoitettavuuden sekä alueiden käytön ja kehittymisen kannalta. Liikenne 12 -suunnitelmalla pyritään vastaamaan tähänkin. Suunnitelman vision mukaan vuonna 2050 Suomen liikennejärjestelmä toimii ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi ja takaa riittävän saavutettavuuden ihmisille ja elinkeinoelämälle. Uudet ja nopeat liikenne- ja viestintäyhteydet luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tehostavat resurssien hyödyntämistä koko maassa, harvaan asutut seudut sekä arktiset alueet mukaan luettuina.
Liikenneverkon strategisen tilannekuvan kautta investointiohjelmaan
Valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnittelussa pyritään vahvistamaan tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa kehittämällä esimerkiksi liikennejärjestelmää koskevaa tietoa. Tässä onkin edistytty suunnitelman mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on kehittänyt koko liikennejärjestelmän kattavaa liikennejärjestelmäanalyysiä. Se kokoaa liikenneverkon strategisen tilannekuvan lisäksi ajantasaisen tiedon mm. liikenteen palveluista, saavutettavuudesta, turvallisuudesta sekä ympäristövaikutuksista. Myös maaseudun toimijoiden kannalta on olennaista pystyä kuvaamaan ja perustelemaan tarpeet, jolloin ne tulevat arvioiduksi osana valtakunnallista kokonaisuutta.
Väylävirasto vastaa liikenneverkon strategiseen tilannekuvaan sekä Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteisiin, kriteereihin ja rahoitustasoihin perustuvan valtion väyläverkkoja koskevan investointiohjelman laatimisesta. Kyseessä on valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman konkretisointi hankkeiden toteuttamisjärjestykseksi ja rahoittamiseksi, ja sitä hyödynnetään talousarvioesitysten valmistelussa. Investointiohjelma ei muuta eduskunnan toimivaltaa talousarviovalmistelussa, vaan talousarviopäätöksistä vastaa edelleen eduskunta.
Väyläviraston laatima uusin investointiohjelmaluonnos koskien vuosia 2023-2030 oli juuri lausunnoilla. Väylävirasto tiedotti, että lausuntoja saatiin yli 230. On hyvä, että investointiohjelma herättää keskustelua ja siitä lausutaan runsaasti. Näin voidaan osaltaan varmistua siitä, että taustalla oleva tilannekuva käyttäjien tarpeista on kattava ja ajantasainen.
Väyliä ylläpidetään ja kehitetään kuitenkin rajallisten resurssien puitteissa. Esimerkiksi pelkästään maanteillä havaittuja kehittämistarpeita on moninkertaisesti käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden. Investointiohjelman taloudellinen raami noudattaa Liikenne12 -suunnitelmassa parlamentaarisessa yhteistyössä linjattuja määrärahatasoja.
Maaseudun haasteena ovat usein myös alempi tieverkko ja yksityistiet. Vaikka jokainen on varmasti törmännyt reikään tiessä, on kuitenkin valtion yksityistieavustusten määrärahoissa päästy viime ja tänä vuonna jopa Liikenne 12 -suunnitelmassa linjattua korkeampiin tasoihin – historialliseen 30 miljoonan euron vuosittaiseen tukisummaan.
Perusväylänpito suunnitelman keskiössä
Suomessa julkinen sektori (valtio ja kunnat) vastaavat suurimmasta osasta liikenneverkkojen rahoituksesta. Valtion liikenneverkko muodostuu n. 78 0000 km:n maantieverkosta, 6000 km:n rataverkosta ja 16 300 km:n vesiväylistä. Perusväylänpidolla pidetään olemassa oleva valtion väyläverkko tarkoituksenmukaisessa kunnossa sekä varmistetaan päivittäinen liikennöitävyys.
Liikenne 12 -suunnitelman keskeinen tavoite on, että perusväylänpidon rahoituksen vuosittainen taso saadaan noin 1,4 mrd. euroon vuodessa (2025 alkaen) ja lisäksi huomioidaan myös vuosittainen kustannustennousu. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tuo määrärahataso on ylitetty vain kolmesti, vuonna 2018, 2020 ja 2021. Esimerkiksi teiden päällystyksessä vuonna 2020 päästiin lähes 4000 kilometrin vuosittaiseen päällystysmäärään, jota pidetään korjausvelan kasvun estävänä määränä.
Suunnitelman mukaisella väylärahoituksen kohdistamisella väyläverkon korjausvelkaa voitaisiinkin vähentää suunnittelukaudella nykyisestä 2,9 mrd. eurosta 2,2 mrd. euroon vuoteen 2032 mennessä. Perusväylänpidon rahoitustason nosto suunnitelman mukaiseksi on edellytys korjausvelan laskuun kääntymiselle.
Valtion rahoituspaineet muuhunkin kuin väyläverkkoon ovat kuitenkin tällä hetkellä kovat ja liikenteen hallinnonalalla on tiedossa 127 miljoonan euron leikkaukset ensi vuodesta alkaen. Säästöjen kohdistuksesta päätetään tarkemmin syksyn aikana, mutta perusväylänpito pyritään turvaamaan.
Toimintaympäristö myllerryksessä
Kukapa olisi vuosi sitten arvannut, että Liikenne 12 –suunnitelman mukainen tietopohjaisen päätöksenteon prosessi joutuu näin kovaan testiin heti alkumetreillä? Tilannekuva muuttui jo suunnitelman tekovaiheessa Covid-pandemian seurauksena, ja Venäjän hyökkäyssota muutti liikenne- ja tavaravirtoja ehkä jopa pysyvästi. Puhumattakaan kohonneiden polttoaine- ja raaka-ainehintojen vaikutuksesta logistiikkaan, väylien hoitoon ja rakentamiseen.
Suomen sisäisten ja kansainvälisten yhteyksien säilyttäminen kilpailukykyisinä muuttuneessa toimintaympäristössä on olennaista Suomen elinkeinoelämän kilpailukyvyn säilyttämisen, kansalaisten hyvinvoinnin sekä varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Muuttuneessa toimintaympäristössä yritykset joutuvat pohtimaan vaihtoehtoisia logistisia reittejä, uusia korvaavia markkinoita ja uusia kasvun mahdollisuuksia. Investointien uudelleen kohdentamista pohditaan niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.
On entistäkin tärkeämpää, että Liikenne12 -suunnitelma ja sen toimeenpano elävät ajassa huomioiden muutokset toimintaympäristössä sekä toimijoiden tarpeissa. On yhteinen etumme, että väylähankkeita tehdään siellä, missä niillä parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella saadaan kaikkein eniten vaikuttavuutta. Toivotaan, että siltarumpupolitiikan aikakausi on takana, ja läpinäkyvä ja perusteltu päätöksenteko on jatkossa arkipäiväämme.