Sote-budjetin kokoinen mahdollisuus lähentää palveluita

Kun maakuntauudistuksessa karsitaan kuntien tehtäviä ja viranomaispalveluverkkoa, järjestöt voivat olla turvaamassa lähipalveluiden tuottamista. Jotta tämä olisi mahdollista, Soste ry:n Järjestö 2.0 -ohjelmassa luodaan sote- ja maakuntamallia tukevat rakenteet järjestötoimintaan.

Jo nyt järjestöillä on toimijoina merkittävä tehtävä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, eriarvoisuuden vähentämisessä, osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamisessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa.

Kirivaihdetta kunta-järjestö yhteistyöhön

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2017) mukaan vasta 40 prosenttia maamme kunnista on sopinut järjestöyhteistyön toteuttamisesta väestönsä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Vastaavasti 39 prosenttia järjestötoimijoista kokee sote-uudistuksen uhkana: pelätään että palvelut ja päätöksenteko etääntyvät ihmisistä, palvelumaksut kasvavat ja yhdenvertaisuus heikkenee.

Valinnanvapausmallissa järjestöillä on hyvät edellytykset toimia asiakassetelipalvelujen ja henkilökohtaisen budjetin palvelun tuottajina. Kirivaihdetta tarvitaan, jotta yhteistyön mahdollistamat säästöt sekä palveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen toteutuisivat.

Palveluiden etääntymisestä niiden lähentymiseksi

Todellisuudessa uudistus mahdollistaa uusien palveluiden tuomisen lähemmäs ihmistä: esimerkiksi kyläyhdistykset tuottavat maaseudun infra-, turva-, päivähoito- ja vanhuspalveluita jo nyt. Sote-uudistuksen myötä järjestöjen tuottamia palveluita voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Käytettävissä on ainutlaatuisen laaja, noin 4 200 kyläyhdistyksen ja -toimikunnan verkosto. Sen avulla palveluiden etääntyminen voidaan kääntää lähentymiseksi. Myös digitalisaatio lähentää palveluita, ja sadoilla paikkakunnilla tarjotaan jo digiopastusta.

Yhteistyön paikka

Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilla on sote-budjetin kokoinen mahdollisuus toistensa löytämiseen ja yhteistyöhön. Me järjestötoimijat olemme valmiita yhteistyöhön. Olennaista on kysyä, miten pärjäämme suurten yksityisten ja julkisten rinnalla – vai onko järjestösektorillakin ryhdyttävä luomaan yhtä suuria konsortioita?