Maaseutupoliittiset aluevaalitavoitteet

Kannanotto , HYMY-verkosto

Maaseutupoliittiset aluevaalitavoitteet kiteytyvät seuraaviin nostoihin: Hyvinvointialueen strategiatyössä ja päätöksenteossa on toteutettava maaseutuvaikutusten arviointia; Yhdenvertaisia palveluja tulee kehittää paikkaperustaisesti ja ennakkoluulottomasti; Yhteistyötä ja vuoropuhelua on edistettävä hyvinvointialueen, kuntien, järjestöjen ja sote-yritysten välillä; Pelastustoimen palvelut on turvattava koko hyvinvointialueella toimijoiden välistä yhteistyötä kehittämällä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut sekä parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää maaseutunäkökulman huomioimista.

Suomen pinta-alasta 95 prosenttia on maaseutua ja erilaisilla maaseutualueilla asuu yli 1,5 miljoona ihmistä. Lisäksi ihmisten lisääntynyt monipaikkainen elämäntapa on lisännyt maaseutualueiden käyttöä. Erityisesti vilkkaissa mökkikunnissa ja matkailualueilla vapaa-ajan asukkaat jopa moninkertaistavat asukasmäärää kausittain, mikä lisää myös palvelujen käyttöä ja kysyntää. Tämä on tärkeää huomioida osana hyvinvointialueen palvelustrategiaa.

1. tavoite

Hyvinvointialueen strategiatyössä ja päätöksenteossa on toteutettava maaseutuvaikutusten arviointia

Tavoitteet lyhyesti: 

  • Valmisteltaessa hyvinvointialueen palvelustrategiaa sekä tehtäessä erityisesti palveluverkkoa ja lähipalveluja koskevia päätöksiä tulee toteuttaa maaseutuvaikutusten arviointi (MVA). Tämä voidaan tehdä osana esimerkiksi päätösten vaikutusten ennakkoarviointia (EVA).
  • Tehtäessä periaatteellisia linjauksia palveluista tulee kokonaisuudessa huomioida myös palvelujen vaikutus elinvoimaan, etäisyydet, mahdollisuudet kulkemiseen ja digitaalisten palvelujen saavutettavuus.
  • Hyvinvointialueen palvelustrategian ja päätöksenteon tulee pohjautua paikallisten olosuhteiden tuntemukseen ja huomioimiseen sekä asukkaiden hyvinvoinnin ja palvelutarpeiden säännölliseen kartoittamiseen.
  • Väestön hyvinvointia ja palvelutarpeita koskevaa tietoa tulee kerätä ja analysoida myös aluetyypeittäin. Erityisesti harvaan asutun maaseudun väestö hukkuu usein tilastollisiin keskiarvoihin.

Maaseutuvaikutusten arviointi (MVA) on osallistavan suunnittelun periaatteita toteuttava menetelmä. Sillä pyritään lisäämään maaseutualueita koskevaan suunnitteluun eri osapuolten keskinäistä dialogia ja parantamaan maaseudun erityispiirteiden huomioimista muutostilanteissa. Maaseutuvaikutusten arvioinnin tarkoituksena on vahvistaa maaseutualueille kohdistuvia myönteisiä vaikutuksia sekä ehkäistä kielteisiä vaikutuksia.

Menetelmää on käytetty muun muassa kuntaliitosten yhteydessä, maakuntaohjelmien ja strategioiden laadinnassa ja aikaisemman maakunta-soten valmistelun yhteydessä. MVA-prosessin avulla suunnittelutyöhön saadaan mukaan keskeiset toimijat ja vahvistettua maaseutunäkökulmaa muutostilanteissa. Myös pienempien toimijoiden ääni on näin mahdollista saada kuuluviin.

Kun kaikki avaintoimijat ovat mukana arvioimassa maaseutuvaikutuksia, saadaan muodostettua kokonaiskuvaa siitä, miten hyvinvointialueet vaikuttavat maaseudun asukkaisiin ja paikallisyhteisöihin, yrityksiin ja kuntiin.

Ottamalla MVA käyttöön hyvinvointialueiden valmistelussa edistetään maaseutualueilla asuvien oikeudenmukaista kohtelua sekä uudistuksen tavoitteiden toteuttamista.

MVA:n voi kytkeä osaksi muita arviointeja, kuten päätösten vaikutusten ennakkoarviointia (EVA), jolloin työpajoja, haastatteluja ja kyselyjä voidaan yhdistää.

Hyvinvointialueen tulee ottaa laajasti käyttöön lain mahdollistamat asukkaiden demokraattiset vaikutusmahdollisuudet. Alueen on varmistettava, että eri ryhmien ja syrjäistenkin alueiden asukkaiden ääni tulee kuuluviin kaikessa hyvinvointialueen päätöksenteossa.

Lisätietoa: 

2. tavoite

Yhdenvertaisia palveluja tulee kehittää paikkaperustaisesti ja ennakkoluulottomasti

  • Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen tulee olla saatavilla lähipalveluna jokaisessa kunnassa. Palvelutarjonta tulee yhteensovittaa ihmisten ja alueiden tarpeita vastaavaksi, huomioiden kokonaisuudessa myös ihmisten monipaikkainen asuminen.
  • Ensihoidon ja päivystyspalvelujen saavutettavuus on turvattava koko hyvinvointialueella.
  • Kotihoidon riittävä saatavuus on varmistettava myös keskuksista etäällä asuville. Ikääntyneille on kehitettävä uusia asumismuotoja kodin ja laitosmaisen asumisen väliin (esim. perhehoito).
  • Maaseutualueille soveltuvia tapoja tuottaa palveluja tulee vauhdittaa ja pilotoida rohkeasti.
  • Palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa tulee vahvistaa asukkaiden osallisuutta huomioiden myös alueellinen kattavuus sekä hyvinvoinnin paikalliset erityiskysymykset.
  • Luonto- ja eläinavusteisten Green Care -palvelujen integrointia osaksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä tulee edelleen edistää muun muassa palvelusetelein.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus edellyttää, että palveluja kehitetään koko hyvinvointialueen näkökulmasta huomioiden paikalliset olosuhteet sekä eri väestöryhmien ja yhteisöjen tarpeet. Erityisenä painopisteenä tulee olla perusterveydenhuollon palvelujen saatavuus lähipalveluna. Myös ihmisten lisääntyvä monipaikkainen elämä ja tämän vaikutukset terveyspalvelujen kysyntään eri alueilla tulee huomioida kokonaisuudessa (.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden palvelujen saavutettavuuteen, joilla vastataan henkeä uhkaaviin ja arjen turvaan kriittisesti vaikuttaviin tilanteisiin. Tällaisia ovat ensihoito- ja päivystyspalvelut sekä ikäihmisten palvelut.

Maaseutualueille soveltuvia palvelujen tuottamismalleja tulee vauhdittaa ja pilotoida rohkeasti. Palvelujen yhdenvertainen turvaaminen edellyttää palvelujen tuottamisen monipuolista keinovalikoimaa ja paikallisesti räätälöityjä ratkaisuja: fyysisiä palvelupisteitä, liikkuvia ja jalkautuvia palveluja, sähköisiä palveluja, monipalvelupisteitä, palvelujen yhdistämiseen perustuvia ratkaisuja sekä paikallisten resurssien yhdistämistä kuten julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä palvelujen tuottamisessa.

Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien vaikuttavuudesta esimerkiksi kuntoutuksessa ja sosiaalisessa tuessa on jo pitkää tutkimuksellista näyttöä . Asiakasryhmien toiminnallisuutta ja osallisuutta tukevat Green Care -palvelut tulee integroida entistä laajemmin osaksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä hyväksymällä Green Care -palveluntuottajia laajemmin palvelusetelien piiriin.

Lisätietoa: 

3. tavoite

Yhteistyötä ja vuoropuhelua on edistettävä hyvinvointialueen, kuntien, järjestöjen ja sote-yritysten välillä

  • Hyvinvointialueen palvelustrategiassa on linjattava, miten järjestöjen moninainen palvelutuotanto sekä ennaltaehkäisevä toiminta liitetään osaksi hyvinvointialueen toimintaa ja palvelujärjestelmää.
  • Hyvinvointialueella on varmistettava järjestöjen sekä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet osallistua palvelujen tuottamiseen. Hyvinvointialueella on linjattava hankintojen jakamisesta osiin.
  • Palveluseteleiden ja henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoa tulee edistää.
  • Järjestöjen toimintaedellytykset ennaltaehkäisevässä ja hyvinvointia edistävässä työssä tulee turvata.
  • Hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen välistä vuoropuhelua ja HYTE-yhteistyötä tulee kehittää. HYTE-kumppanuuksia solmittaessa tulee sote-järjestöjen rinnalla huomioida myös muut alueen merkittävät hyvinvointitoimijat, kuten maaseutualueilla kyläyhdistykset.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa ja turvaamisessa maaseutualueille tarvitaan niin julkista sektoria, yrityksiä kuin järjestöjä. Palveluja tulee kehittää ja tuottaa ennakkoluulottomasti eri toimijoiden yhteistyössä ja sektorirajat ylittäen.

Järjestöillä on maaseutualueilla tärkeä rooli niin ennaltaehkäisevässä ja hyvinvointia edistävässä työssä (HYTE-työ) kuin sosiaalipalvelujen tuottajina. Myös pienet ja keskisuuret yritykset ovat tärkeä osa maaseudun palveluverkostoa. Palveluseteleiden ja henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoa sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee edistää.

Maaseutunäkökulmasta on tärkeää, että hyvinvointialueen hankinnoissa kilpailutus toteutetaan alueittain tai palveluryhmittäin. Onnistuneen hankinnan edellytys on, että hankkija tuntee markkinat ja käy hyvissä ajoin ennen varsinaisen tarjouspyynnön laatimista alueella vuoropuhelua palveluntuottajien kanssa.

Kansalaisyhteiskuntatoimijoiden rooli on tärkeä tunnistaa ja huomioida osana kuntien ja hyvinvointialueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Kun hyte-kumppanuuksia rakennetaan, on tärkeä tunnistaa, että maaseudulla keskeisiä toimijoita ovat sote-järjestöjen ohella myös muut järjestötoimijat kuten kyläyhdistykset, urheiluseurat ja kulttuuriyhdistykset.

Lisätietoa: 

    4. tavoite

    Pelastustoimen palvelut on turvattava koko hyvinvointialueella toimijoiden välistä yhteistyötä kehittämällä