Monipaikkaista asumista pitäisi helpottaa

Alueellista väestörakennetta koskeva keskustelu perustuu Tilastokeskuksen väestötietoihin suomalaisten asuinpaikoista. Väestötilaston pohjana on ihmisten asuinpaikka vuoden viimeisenä päivänä.

Näin koottuja väestötilastoja on perinteisesti käytetty viranomaisten toimien, palvelujen ja politiikan suunnittelun pohjana. Pysyvää asuinpaikkaa ilmaisevien tilastojen ja niiden perusteella laadittujen ­väestöennusteiden mukaan maaseutu autioituu ja perheet muuttavat keskusalueille.

Vielä 1900-luvun alussa suomalaiset syntyivät, asuivat ja kuolivat yleensä samalla paikkakunnalla – ja jopa samassa asunnossa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Nykyisin yhä harvempi asuu jatkuvasti samassa osoitteessa. Tilastot eivät tunnista ihmisten liikkumista ja sen synnyttämää monipaikkaisuutta. Ihmiset liikkuvat muutenkin kuin muuttaessaan asunnosta ja paikkakunnalta toiseen.

Yhä useampi suomalainen haluaa asua kaupunkimaisessa ympäristössä, mutta asumista koskevissa selvityksissä toistuu myös toive rauhallisesta ja luonnonläheisestä asumisesta. Asukasbarometrissä vuonna 2016 lähes kolme neljännestä vastaajista piti itselleen ihanteellisena asuinalueena maaseutumaista tai pientalovaltaista ympäristöä.

Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 509 800 kesämökkiä. Yhä useammat kesämökit soveltuvat ympärivuotiseen asumiseen, ja niissä vietetään vuosittain jopa kuukausia.

Kesäasunnoissa tehdään etätöitä, ja mökillä kesää viettäessään jotkut käyvät sieltä myös töissä. Tällainen kausiväestö ei näy väestötilastoissa, vaikka maaseudulla osa-aikaisesti asuvia ihmisiä on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa noin 1,2 miljoonaa.

Politiikassa ja suunnittelussa monipaikkaiseen asumiseen kiinnitetään huomiota korkeintaan työvoiman liikkumisen ja ohjailun näkökulmasta. Perustuslain takaamaa oikeutta valita oma asuinpaikka ei juuri tuoda esiin keskustelussa.

Kausiväestössä on kyse suuresta joukosta ihmisiä. He tarvitsevat palveluja myös virallisen asuinkuntansa ulkopuolella.

Mökkiläiset ja matkailijat ovat monen kunnan palveluiden säilymisen elinehto: pienissä kunnissa voi olla kesällä yli kaksi kertaa enemmän asukkaita kuin sydäntalvella.

Aluepoliittisessa keskustelussa toistuu maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu. Valtaosa kausiväestöstä on kuitenkin kesämökeillään asustavia kaupunkilaisia, joten monipaikkainen asuminen on myös ruohonjuuritason vuorovaikutusta maaseudun ja kaupungin välillä.

Monipaikkaista asumista voi miettiä myös maabrändin näkökulmasta. Suomen markkinavaltteja ovat turvallisuuden ja toimivan yhteiskunnan ohella puhdas luonto sekä tila ja rauha, joilla erotumme massamatkailumaista. Entäpä jos näitä piirteitä korostettaisiin myös silloin, kun maahamme houkutellaan avain­osaajia ulkomailta?

Suomessa on mahdollista asua sekä kaupunkien että maaseudun vetovoimatekijät hyödyntäen, lähellä luontoa ja silti toimivien palveluiden alueella. Myös digitalisaatio lisää mahdollisuuksia työskennellä monissa eri paikoissa. Tulevaisuudessa tämä voi olla valttikortti, joka houkuttelee miljoonakaupunkien ruuhkiin kyllästyneitä huippuasiantuntijoita Suomeen.

Jos ja kun monipaikkaisuus lyö itsensä läpi alue- ja yhteiskuntasuunnittelussa, aluerakennetta ei enää tarvitse tarkastella kaupunkien ja maaseudun välisten jännitteiden näkökulmasta.

Vuonna 2018 julkaistiin selvitys, jossa tarkasteltiin useammassa paikassa asumisen eli kaksoiskuntalaisuuden vaikutuksia eri elämänaloille. Ajatuksena oli, että usealla paikkakunnalla asuminen otettaisiin huomioon esimerkiksi verotuksessa ja äänioikeudessa. Suurimmiksi esteiksi kaksoiskuntalaisuudelle todettiin lainsäädäntöön, perustuslakiin, kuntien itsehallintoon ja verotusoikeuteen liittyvät kysymykset.

Kuntien välillä on ollut vaihtelevia käytäntöjä suhtautumisessa kesäasunnoissa pitkiä aikoja viettäviä kohtaan: pahimmillaan vakituisesti loma-asunnossa asuva voi päätyä maistraatin papereissa vailla vakinaista asuntoa olevaksi. Asumisen valinnanvapaus ei vielä toteudu kaikkien kohdalla.

Teksti on julkaistu vieraskynäkirjoituksena Helsingin Sanomissa 15.7.2019: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006173741.html.