Elävät maaseutu- ja saaristoalueet -tietopaketti

Alueiden olot vaihtelevat suuresti maantieteestä, yhdyskuntarakenteesta ja sijainnista, saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä, väestö- ja elinkeinorakenteesta sekä sosioekonomisista ja kulttuuriin liittyvistä tekijöistä johtuen. Maaseutu- ja saaristoalueet toimivat monelta osin toisin kuin kaupungit, jolloin myös valmistelu, päätökset ja politiikka vaikuttavat erilaisilla alueilla eri tavoin. Maaseudun ja saariston hankalien yhteyksien päässä olevat harvaan asutut alueet tarvitsevat erityishuomiota erityisesti näinä poikkeuksellisina aikoina.

Elinvoimainen maaseutu ja saaristo ovat perusta monelle elintärkeälle toiminnolle. Asutut ja aktiiviset maaseutu- ja saaristoalueet tukevat Suomen turvallisuutta. Paikallisten asukkaiden rooli oman alueensa tuntijoina poikkeusaikoina on tärkeä, jopa korvaamaton. Me maaseutupolitiikan neuvoston, saaristoasiain neuvottelukunnan sekä harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän jäsenet haluamme, että maaseutu- ja saaristoalueisiin ja siellä asuviin ihmisiin ja siellä toimiviin yrityksiin kiinnitetään erityistä huomiota kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, siihen liittyvässä ja siihen vaikuttavassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Oheisen tietopaketin tavoitteena (tietopaketti ladattavissa pdf:nä alta) on lisätä tietoisuutta maaseutu- ja saaristoalueiden erityispiirteistä, sekä toimia tukena päätöksenteossa ja valmistelussa, jonka tavoitteena on vahvistaa ja kehittää huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta sekä alueiden ja koko maan elinvoimaa.

Suomen kokonaisturvallisuuden vuoksi tulee huomioida seuraavat keskeiset nostot:

1. Suomen ominaispiirteisiin liittyvien haasteiden ratkaiseminen ja mahdollisuuksien toteutuminen edellyttävät paikkatietoista politiikkaa ja erilaisille alueille räätälöityjä ratkaisuja, sekä älykästä sopeutumista ja elinvoiman uusiutumista.
2. Toimiva elintarvikehuolto on yksi kriittisimmistä toiminnoista väestölle ja siinä keskeinen on tuotantokykyinen, uusiutuva ruokatuotanto. Maatalouden kannattavuuden ja panosomavaraisuuden parantamisen lisäksi sukupolvenvaihdosten kestävä toteutuminen on keskeinen kysymys. Kyläkaupoilla on tärkeä rooli elintarvikkeiden saatavuuden turvaamisessa. Kyläkaupat edistävät arjen sujuvuuden kannalta välttämättömien palveluiden säilymistä lähellä maaseudun asukkaita ja yrittäjiä.
3. Paikallisyhteisöjen ja vapaaehtoistoiminnan merkitys maaseudulla ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla ja saaristossa arjen turvallisuuden tuottajana on tärkeä, ja se on tunnistettava nykyistä paremmin yhteiskuntamme varautumisen toimintamallissa.
4. Kokonaisturvallisuuden kannalta on keskeistä, että yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja väestön toimeentulon tarvitsemien kuljetusten edellytykset turvataan kaikissa tilanteissa. Tämä edellyttää sitä, että huolehditaan toimivasta ja luotettavasta infrastruktuurista maaseutu- ja saaristoalueilla. Tällä tarkoitetaan niin tiestöä, tietoliikenneyhteyksiä kuin saaristoliikennettä.
5. Kyläturvallisuustoimintaa on kehitetty monissa maakunnissa pitkäjänteisesti tiivistämällä viranomaisten ja sektoreiden välistä yhteistyötä, ja kehittämällä maaseudun yhteisöjen omia valmiuksia sekä vapaaehtoistoimintaa. Tätä toimintaa tulee jatkaa ja sen kehittämiseen tulee panostaa pitkäjänteisesti.
6. Kausiasukkaiden merkitys kasvaa erityisesti harvaan asutuilla ja saaristoalueilla. Heidän osallistuminen kokonaisturvallisuutta vahvistavaan paikalliseen toimintaan on mahdollistettava, esimerkiksi hanketoiminnan kautta.
7. Maaseudun paikallisten yhteisöjen ja yhdistysten rooli elinvoimaisuuden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä ja sosiaalisten haasteiden taklaamisessa on korvaamaton. Yhteisöllinen tekeminen, taide, kulttuuri, kulttuuriperintö ja hengelliset sisällöt lisäävät ihmisten kykyä selviytyä kohtaamistaan haasteista ja vahvistavat luottamusta ja tulevaisuususkoa. Luonnossa liikkumista, erä- ja ensiaputaitojen aktiivista ylläpitoa on edistettävä.
8. Pelastustoimen tehtävien turvaaminen, ensihoitopalvelujen vasteaikojen parantaminen sekä poliisin enimmäistoimintavalmiusaikojen parantaminen harvaan asutuilla alueilla ja saaristossa edellyttää resursoinnin turvaamista sekä paikkatietoisuutta palvelutasopäätösten valmisteluun ja päätöksentekoon.
9. Väestön ikääntyminen ja väheneminen vaikuttavat suoraan työvoiman saatavuuteen ja elinkeinojen kehittämiseen maaseutu- ja saaristoalueilla. Maaseutu- ja saaristoalueiden houkuttelevuus, työvoiman saatavuus, maallemuutto ja maahanmuuttajien kotoutuminen maaseutu- ja saaristoalueilla ovat kriittisiä kysymyksiä kokonaisuuden kannalta.
10. Maaseutuvaikutusten arviointimenetelmä (MVA) tuo maantieteellisen, paikan ja toimintaympäristöön liittyvien olosuhteiden ulottuvuudet mukaan päätöksentekoon ja sen valmisteluun. MVA:lla varmistetaan maaseudun erilaisten olosuhteiden huomioiminen ja paikkatietoinen päätöksenteko.

Helsingissä ja koko Suomessa, maaliskuussa 2023

Maaseutupolitiikan neuvosto MANE

Saaristoasiain neuvottelukunta SANK

Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä